Koska viimeksi kokosit palapelin?
Kuvittele palapeli, josta puuttuisi kokonaan kuva halutusta lopputuloksesta. Jo sellaisen 1000 palan palapelin kokoaminen olisi kohtalaisen haastavaa. Voisit tuijottaa vain yksittäisiä paloja, etkä ymmärtäisi miten palaset liittyvät toisiinsa.
Tai kuvittele orkesteri, jossa jokainen soittaja keskittyisi vain oman instrumenttinsa täydelliseen soittamiseen ja unohtaisi kokonaan kuunnella muita. Tuloksena ei olisi kauniisti soiva sinfonia, vaan jotain sekavaa melua.
Ja jos tuodaan tämä sama ajattelumalli työelämään, niin usein meidän työpäivät on täynnä sitä sekavaa melua. Epäselviä tavoitteita ja heikkoa kommunikaatiota. Ei toimita samassa tahdissa muiden kanssa ja kokonaiskuvakin on vähintään hämärän peitossa.
Mitä teillä voitaisiin tehdä, jotta se "palapeli" muodostuisi sujuvammin ja orkesteri alkaisi soittaa paremmin synkassa?
