Paras palaute (ja mitä opin siitä)

Paras palaute mitä minä olen verkkokursseistani saanut kuului jotenkin näin: 

"Kiitos! Oli tällaiselle vanhan liiton esimiehellekin erittäin silmiä avaava valmennus."

Paras se oli oikeastaan kahdesta eri syystä. 

Ensinnäkin, kunnioitan varsin paljon näitä vanhan liiton esimiehiä. Ovat yleensä työurallaan nähneet ja kokeneet yhtä sun toista. Eikä aina välttämättä pelkästään niitä positiivisia asioita. Saattaa vaatia jokseenkin vahvaa turnauskestävyyttä ettei pääse kyynistymään...

Toiseksi, jos "vanhan liiton" tekijä on edelleen valmis avaamaan silmiään ja oppimaan uutta....siinä on jotain erityisen hienoa. On vielä uskaltanut heittäytyä "valmennettavaksi" jonkun täysin tuntemattoman Lean-tyypin verkkokurssille.

Edelleen lämmittää sydäntä vaikka tästä palautteesta on jo muutama vuosi. 

Jos taas mietin parasta palautetta minkä olen ikinä työurani aikana saanut, niin pitää mennä yli 15 vuoden taakse. 

Olin rapakon takana noin viikon verran asiakkaan luona ratkomassa teknisiä ongelmia, yhdessä heidän paikallisen huoltomiehen kanssa. Ongelmat olivat sen verran haastavia, ettei niitä oltu paikallisesti pystytty ratkomaan, eikä etätuen avullakaan onnistunut.

Vaati siis sitä paikan päälle menemistä, mistä minä aina koulutuksissanikin paasaan :) 

Mutta viikon aikana saimme hyvin ongelmia ratkottua ja laitteet taas pelittämään moitteetta. 

Perjantaina menimme sitten viimeisen työpäivän jälkeen tämän paikallisen huoltomiehen kanssa syömään ja oluelle. 

Oli palautteen aika.

(Enkä millään muista 15 vuoden takaa palautetta sanatarkasti, mutta sisällön muistan lopun elämäni.)

Huoltomies aloitti ääni väristen ja pian myös kyynel silmässä:

"Et Jukka varmaan ymmärrä miten tärkeä kulunut viikko on ollut minulle. Olin vuoden työttömänä ennen kuin sain tämän työpaikan kolme kuukautta sitten." 

(Välihuomautuksena, että jenkkilässä työttömäksi joutuminen on usein vielä astetta tai paria vakampi asia kuin Suomessa.)

"Nää on ollu todella haastavia huoltotehtäviä, eikä ole oikein meinannut osaaminen riittää. Olen joutunut taas tosissani pelkäämään työpaikkani puolesta." 

Tämä kaveri oli siis laitettu täysin riittämättömällä perehdyttämisellä todellakin kovaan paikkaan. Ratkomaan ongelmia joissa monella kokeneemmallakin olisi mennyt sormi suuhun. 

"Mutta nyt olen tämän viikon aikana oppinut sinulta todella paljon. Ja uskon, että tulen vielä pärjäämän näiden laitteiden kanssa. Ja siitä olen sinulle ikuisesti kiitollinen. Kulunut viikko on pelastanut minun elämäni." 

Normaalisti olisin ajatellut, että taas tätä jenkkien turhanpäivästä lätinää. Kohteliaisuuksia, joita nyt on vaan tapana ladella. 

Mutta äänen värinä ja kyyneleet silmissä sai uskomaan, että nyt taidetaan myös oikeasti tarkoittaa mitä sanotaan. 

No miksi minä tätä tarinaa haluan sinulle jakaa? 

Siksi, että työelämässäkin ne kaikista merkittävimmät ja mieleenpainuvimmat tapahtumat liittyy (ainakin minulla) useimmiten ihmisten kohtaamiseen ja auttamiseen. 

En muista kuinka paljon tienasin kuukaudessa 15 vuotta sitten. En muista mitä ne tekniset ongelmat ihan tarkalleen olivat. Enkä edes sitä miltä minusta tuntui joutua itsellekin hyvin haastavaan paikkaan.

En todellakaan muista miten hyvän tuloksen edustamani yritys teki sinä vuonna. Tai että kuinka paljon bonareita kilahti omalle tilille. 

Mutta tuon minulle entuudestaan täysin tuntemattoman huoltomiehen kiitollisuuden muistan ikuisesti.

Ja tämän muisteleminen pysäyttää aina ajattelemaan työnteon todellisia merkityksiä. 

Toivottavasti herätti sinussakin jotain ajatuksia.